Kartta

Suhteellisen kansainvälisen, menevän ja toisinaan ruuhkaisenkin Samuin jälkeen Khanom on maalaisidylli. Leppoisa, rauhallinen ja aito thaimaalainen tunnelma ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi siirtyä ajassa takaisin menneille vuosisadoille. Täällä on kaikkea sitä, mitä saarellakin oli, mutta sen lisäksi jotain muutakin. Se on kai sitä turmeltumattomuutta. Tarkoittaa kai jotain sellaista, että paikalliset jaksavat suhtautua uteliaasti ja ennakkoluulottomasti farangiin (=ulkomaalaiseen asukkaaseen, niin kuin thait meitä isoneniä kutsuvat). Ennen kaikkea nämä ihmiset ovat pitkämielisiä ja jaksavat vastailla tulokkaan tyhmimpiinkin kysymyksiin iloisesti ja kärsivällisesti, tosin aika usein vain omalla äidinkielellään. Aina on kuitenkin tilanteista selvitty, vaikka yhteinen kieli onkin varsin suppeaa. Jo muutamalla thai -fraasilla ja -sanalla pääsee varsin pitkälle. Kynää ja paperia on myös hyvä pitää mukana kylillä asioidessa. Varsinkin numerot on hyvä kirjoittaa ylös. Näin ei hinta pääse yllättämään ostoksilla. Tosin täällä se yllättää joka kerta, mutta positiivisesti.

Likakaivon tyhjennys

Kaikki on järjestään edullisempaa kuin Samuilla. Paitsi…likakaivon tyhjennys! Oli melkoinen suoritus saada avuliaat naapurit ymmärtämään, että tahtoisimme tilata jätevesikaivon tyhjennyksen. Siinä eivät turistioppaiden sanakirjat osanneet auttaa. Jää jokaisen oman mielikuvituksen varaan se kuinka asiamme esitimme pihallemme kertyneille naapureille. Vieläkin punastuttaa. No, auto kuitenkin tuli viimein ja teki tehtävänsä, mutta hinta oli viisinkertainen vastaavaan toimituksen hintaan Samuilla! Ja asian hoitivat kunnan miehet ja auto!

Lamppuostoksilla

Hauskoja tilanteita syntyy joka päivä. Piirsin miehelle lampun kuvan ja käskin mennä kauppaan. Sellaisen nimenomaan kapeakantaisen lampun kuvan. Airamia mietin sitä piirtäessäni. Mies tuli kaupasta naama punaisena. Ja totta tosiaan, piirrokseni muistutti todellakin pyllistävää ihmistä, housut kintuissa. Naurua kuulemma riitti, mutta oikea lamppu tuli. Toisen kerran mies laitettiin asialle ostamaan jauhoja syntymäpäivä lettuja varten. Hänpä päätti suoriutua kauppareissusta paikallisella kielellä. Hyvin se meni. Jauhoja tuli tosin aika reilusti -10 kiloa. Niitä on nyt sitten jaettu ohikulkijoille.

Ompelua ja optikkoa

Saumattomasti kommunikointi sen sijaan sujuu räätälin kanssa, vaikka yhteisesti käyttämämme sanavarasto on jokseenkin olematon. Kerta kerran jälkeen tuo uskomattoman taitava nainen on yllättänyt meidät positiivisesti. Jotkut luottavat kampaajaansa niin, että antavat hänelle vapaat kädet. Minä luotan omaan “tayloriini”. Ostimme Suratthanin kaupungista uskomattoman määrän uskomattoman edullisia ja ihania kankaita. Olimme varmoja, että seuraava kankaanhakureissumme sijoittuu vasta ensi vuodelle, mutta nyt jo olemme teettäneet kaikista kankaista vaatteita. Sangen isokokoisena naisena olen itkenyt ilosta saadessani vihdoinkin mieleisiäni vaatteita ja todella edulliseen hintaan. Ompelijallamme on mielikuvitusta ja intoa ja kaiken lisäksi niitä ihanuuksia ei tarvitse odottaa viikkotolkulla, vaan tarvittaessa vaatteet ovat valmiina vaikka jo seuraavana päivänä. Odottaa täällä ei todellakaan tarvitse. Silmälasitilauksen sanottiin kestävän noin viikon, mutta optikkotyttö soittikin jo kahden päivän kuluttua ja kertoi lasien tulleen Bangkokista. Mietinpä vain…Suomessa odotin uusia lasejani kolme viikkoa…Ja hinta tietenkin. Se kiinnostaa aina. No, saimme kahdet lasit yksien hinnalla, jos Suomen hintatasoon vertaamme. Emmekä ostaneet mitään tarjouslaseja, vaan muotikehykset ja kaikki pinnoitusherkut mukaan.

Lohikäärmehedelmiä ja muita herkkuja

Ja sitten kun laskee, kuinka paljon ihania paikallisia hedelmiä saa säästetyillä rahoilla, ei voi kuin huokaista onnesta. Joku saattaa sanoa, ettei koskaan kyllästyisi hedelmiin, mutta kokemuksesta voin kertoa, että kyllä voi. Onneksi valinnan ja vaihtelunvaraa kuitenkin on. Yksipuolisesti lohikäärmehedelmiin innostuneena voin sanoa, että kuukaudessa ehtii niihinkin kyllästyä. Hyviähän ne kyllä ovat ja nimenomaan sisältä valkoiset (si khao). Punamaltoiset lohikäärmehedelmät muistuttavat liikaa punajuurta. Ja ne ovat 10 bathia kalliimpiakin per kilo! Yllätyksiäkin sattuu, tai onneksi ei tällä kertaa sattunut. Nimittäin hedelmäkauppiaan kaupantekijäisiksi antamassa banaanitertussa oli yllätys. Onneksi hän ymmärsi varoittaa tietämätöntä valkonaamaa. Banaaneissa oli kiviä! Kuusi parhaassa. Siinä olisi mennyt Samuilla hankitut kruunut ja sillat! Kovin ovat ystävällisiä. Torikauppiaskin varoitteli omista tomaateistaan ja käski selkeästi ostaa toiselta kauppiaalta tomaatit tänään. Hänen kun olivat vielä hieman raakoja ja kelpaisivat vasta huomenna syötäväksi. Emme viitsineet mainita, että Suomessakin on sentään edes tomaatteja. Kaikki on täällä niin ihanan tuoretta ja mikäs on tuoreita elintarvikkeita hankkiessa kun voi päivittäin mukavasti skootterilla ajaa päräytellä kylille katselemaan, että mitähän tänään söisi. Liikenne on niin rauhallista ja vähäistä, että tällainen moottoriurheilun nuoruuteensa jättänyt tätikin pärjää. Kunhan muistaa koirat, kanat ja lehmät, joilla kaikilla on täällä etuajo-oikeus.

Paratiisin eläimiä

Nämä elikot kun saavat ’laiduntaa’ aivan vapaasti missä parhaaksi katsovat. Meidän etupihamme on osoittautunut yhdeksi näistä paikoista. No, eipähän tarvitse ostaa lannoitteita. Eläimiä on kyllä sitten vähän villimpiäkin. Ihan näin alkuunsa olemme tutustuneet erilaisiin käärmeisiin, liskoihin, uskomattoman värisiin lintuihin sekä erilaisiin vesieläimiin. Hauskimpia tuttavuuksia ovat delfiinit, Khanomin maskottieläimet. Kolmella delfiinillä on tapana ohittaa rantamme aamuisin yhdeksän ja kymmenen välillä. Yksi niistä on aivan poikanen vielä ja omituista kyllä, vaaleanpunainen! Eräänä aamuna ne olivat leikkineet aivan käsivarren mitan päässä naapureistamme, jotka sattuivat olemaan meressä tuolla upealla hetkellä. Heillä kesti pari päivää toipua ihastuksesta. Pari päivää kesti meillä toipuminen mustekalan vastalauseesta. Ihmettelimme vastavirtaan lipuvaa lehteä ja koitimme tarttua siihen kun äkkiä olimmekin mustan pilven keskellä. Seepiaparka säikähti kyllä varmasti enemmän. Muste onneksi on vaaratonta, se vain näytti julmalta. Tyynellä säällä vesi on kirkasta ja simpukoita, kotiloita, meritähtiä ja rapuja näkee valtavasti. Kaikenmaailman pikkukaloista puhumattakaan. Tärkeintä taas näin suomalaisittain on tietenkin veden lämpö. Parhaimmillaan mittasimme +36 astetta toukokuussa! Uinti ei siis aina virkistä. Meri on tietenkin myös tärkeä rahan ja ravinnon lähde paikallisille. Khanomissa on iso kalasatama ja meri on öisin kalastuspaattien valaisema. Pienemmässä mittakaavassa kalastusta harrastavat ystävämme käyvät verkoilla pitkähäntäveneillä. Heiltä olemmekin ostaneet parhaimmat ravut ja kalat. Ja niinä päivinä kun kaipaa hieman paheellisuutta ruokaelämäänsä, ajelemme läheiseen resorttiin, josta saa heidän (ja miksei myös meidänkin) mielestään maailman, vai oliko se nyt Thaimaan parhaat hampurilaiset ja ranskalaiset. Hyviä ovat kuitenkin! Tähän asti siis tämä Khanom muistuttaa lähinnä paratiisia. Aika tietenkin näyttää onko kaikki kultaa mikä kiiltää, mutta ainakin tähän saakka elo täällä on lipunut aika liki täydellisyyttä. Sellaista oloa ja elelyä, mitä lukee vain toisten kertomuksista.

Arjatar